Vietin viikonloppuna ihania hetkiä ystävän kanssa keskustellen. On niin mahtavaa jutella jonkun kanssa, joka ei ole ihan niin hörhö kuin minä. Saan aina jotain uutta ajateltavaa ja hiukan maanläheisemmän näkökulman asioihin. Kaikista ihaninta on kuitenkin se, että oli asia mikä tahansa, koskaan ei tarvitse pelätä sitä, että toinen tuomitsee tai arvostelee. 💓
Keskustelimme muun muassa energioista, ihmisistä, ajasta ja ilmiöistä. Jäin miettimään ihmisiä tässä ajassa, ihmisiä jotka tiedostavat tämän ajan energiat ja ilmiöt, sekä ihmisiä jotka eivät ajattele sen kummemmin mistä tässä kaikessa on kyse. On vaan niin hassua, että on heitä, jotka elävät jo viidennessä värähtelytaajuudessa, levittävät valoa ympärilleen ja luovat rakkautta kaikkialle, mutta eivät tiedostaen. Ja sitten on myös heitä, jotka tekevät henkistä työtä, levittävät valoa ja rakkautta, mutta käyttäytyvät toisinaan egon ohjaamina eivätkä näin aidosti ja vilpittömästi kunnioita toisia. Näiden jälkimmäisenä mainittujen ihmisten tarkoitusperä henkiseen työhön lähtee usein siis egon kautta. Tämän ajan ilmiöt ja itsensä löytämisen trendi on nostanut näitä ihmisiä esiin. En missään nimessä nyt sano, että he tekevät mitään väärin, se ei ole minun määriteltävissäni. Mutta pohdin kuitenkin, millaisia sisäisiä ristiriitoja nämä ego edellä menevät ihmiset potevat.
Minä olen sitä mieltä, että jos haluaa olla valonkantaja, henkinen mestari, on silloin korjattava ensin asiat omasta itsestään, ja sitten vasta alkaa korjata maailmaa ympärillään. He, joilla on valtavan suuri tietoinen tarve auttaa kaikkia, ovat itse eniten avun tarpeessa. Jokainen reikiläinen tietää, että aina itselle ensin, ja sitten vasta hoidetaan muita.
Minun oma henkinen polkuni on ollut vaikea. Vaikka kuinka haluaisinkin, en kuulu niihin ihaniin ihmisiin, jotka ovat valonkantajia tietämättään. Olen tehnyt tietoisesti valintoja elämässäni, jotka ovat vieneet minua eteenpäin ja samalla korjanneet sisintäni. Olen joutunut tekemään todella vaikeita ja raskaita päätöksiä, jättämään elämästäni pois ihmisiä ja asioita, jotka ovat aikanaan olleet tärkeitä, mutta tehneet tehtävänsä. Olen tehnyt paljon irtipäästämisen työtä ja tiedän että sitä riittää vielä tulevaisuudessakin. Ja jos olisin vuosia sitten tiennyt, mitä tuleman pitää, en olisi uskaltanut lähteä tälle tielle. Mutta tässä ollaan ja olen siitä nyt onnellinen. Ja olen hyvin kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat tuoneet minulle haasteita, sillä kuten eräs tuntemani viisas ihminen on sanonut, he ovat omalla kustannuksellaan ottaneet vastuulleen tuoda oppiläksyjä eteeni ja saaneet niistä myös kärsiä. Mutta kaikilla meillä on omamme, ja itse ne myös joudumme läpikäymään.
Olen elänyt hyvin monta elämää valmiiksi määriteltyjen mallien mukaan. Moni meistä on. Olemme eläneet erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä kuten luostareissa. Sehän on turvallista, annat elämäsi Jumalan huomaan ja elät valmiiden kaavojen mukaan ilman kyseenalaistamista tai isojen päätösten tekoa. Tässä elämässä on nyt kuitenkin toisin. Moni meistä kamppailee nyt, ja etsii omaa vahvaa itseään ja sitä mitä todella haluaa. Vanhoja pelkoja ja ajatusmalleja nostetaan esiin ja kyseenalaistetaan. Meissä on paljon sellaista sisäänrakennettua käytösmallia, mikä ei enää uudessa ajassa toimi. Ego koittaa tietysti vastustaa viimeiseen asti, koska sehän tykkää tutusta ja turvallisesta. Kaikista pelottavinta on muutos, ja se vaatii usein irtipäästämistä.
Jäin miettimään, että ovatko nämä egon ohjaamina heränneet ihmiset jättäneet huomioimatta sen todellisen sisäisen tarpeen, joka puhdistaa ja nostaa meidät pois vanhasta? Ovatko monet heistä tarttuneet ajan ilmiöihin, kuten vaikkapa mindfulness tai enkelihoidot, ja luoneet niistä itselleen henkisen identiteetin? Sen identiteetin alla kamppailee vielä se ristiriitainen minä, joka on aidosti kiinnostunut henkisyydestä, mutta ei osaa vielä elää kuten opettaa?
Kaikki henkinen työ on kuitenkin tärkeää. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa tai sääntöä, miten tehdä, kunhan tekee sydämellä itseään ja toisia kunnioittaen.
Harva meistä on vielä todellinen mestari. Olemme kuitenkin menossa ihanaan Kultaiseen aikaan, jossa elämme ykseydessä ja runsaudessa. Meillä kaikilla on siis vielä enemmän ja vähemmän tehtävää ennen sitä. Jos kerran suuri osa maailman ihmisistä elää jo viidennessä ulottuvuudessa, vaikkakin osa tietämättään, ollaan jo pitkällä. Tärkeintä on pitää oma valo päällä ja kuunnella omaa sydäntään.
Kuva Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti