Vuoden viimeinen päivä. Millainen tämä kulunut vuosi oikeastaan oli?
Vuodessa ehtii tapahtua. Ystäväni mielestä vuosi 2018 oli iso vuosi jolloin tapahtui paljon. Itse koen jokseenkin samoin. Tosin ainakin viimeisen viiden vuoden ajan jokainen vuosi on tuntunut toistaan isommalta. Johtuuko se siitä, että omassa elämässä on tapahtunut isompia asioita vai siitä, että aika on alkanut käyttäytyä eri lailla? Luulen, että molempia.
Aika on kyllä hassu käsite. Universumi ei tunne lineaarista aikaa, vaan me ihmiset rajallisen käsityskykymme vuoksi hahmotamme asioita vähän kerrallaan. Siksi meille on olemassa aika ja tietynlainen käsitys siitä. Tosin viime aikoina aika on alkanut käyttäytyä toisin kuin ennen. Vai hahmotammeko itse aikaa eri lailla? Tuntuu, kuin siitä olisi alkanut hahmottua sellaisia olemuspuolia mitä ei ole ennen ollut hahmotettavissa. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon enemmän kuin ennen ja oma noussut värähtelytasomme ulottuu ajan rajapintojen ulkopuolelle. Hassua, mutta totta.
Kulunut syksy taisi olla aika haastava sitten kuitenkin. Monella on ollut todella rankkaa, vanhan sakan noustua pintaan. Marraskuussa koin itsekin haastavan jakson, jolloin muutaman viikon ajan tuntui miltei mahdottomalta pitää oma energia tarpeeksi korkealla. Olo oli melko epätoivoinen ja todella väsynyt sekä vihainen. Manasin useaan otteeseen tätä kaikkea ja todella taas tuntui ihmeelliseltä, että tänne maaplaneetalle oikeasti jonotetaan. Kuka hullu tänne muka haluaa kestämään tätä paskaa. No, kyllä se siitä sitten taas helpotti ajallaan. Ja kyllä, tiedän että maadoitus on ehdottoman tärkeää, ja tiedän, että suojaukset täytyy muistaa vaikka oma valo onkin melko puhdas ainakin suurimman osan aikaa, ja tiedän, että vaikka tiedänkin, niin en silti niin aina toimi. Siksi näitä juttuja aina välillä testataankin tuolta muualta käsin. Omalta kohdaltani uskon, että suurimmat oppiläksyt on ainakin otettu vastaan joten kyse on loppujen lopuksi sopeutumisesta uusiin energioihin. Tulee mitä tulee, uskon, että ymmärrän kaikessa olevan korkeamman näkökulman ja ykseyden.
On tämä ihmiselo silti tosi haastavaa. Egon kanssa joudutaan toisinaan tukkanuottasille. Lisäksi tekee pahaa katsoa toisten kamppailua itsensä ja kaiken sen kanssa, mikä ajoi minutkin aikanaan sotaan vanhaa vastaan. Mutta jokaisella on oma taistelunsa ja omat haasteensa, niitä ei kukaan toinen voi kenenkään puolesta käydä tai selättää. Harmittaa vain, kun ne taistelut voisi käydä niinkin, ettei ajaisi itseään totaalisesti umpikujaan.
Mutta kaikesta huolimatta, omalta osaltani voin sanoa että 2018 oli oikein mainio vuosi. Jotkut asiat tulivat päätökseen ja uusia juttuja lähti eteenpäin.
Mitä haluan viedä tästä vuodesta mukanani ensi vuoteen? Ainakin ihanan kesän, kohtaamiset ihmisten kanssa, energiat kaikesta hyvästä ja kasvavasta, rakkautta. Olisiko siinä hyvä alku?
